”Language is a virus from outer space.” – William S. Burroughs
26.11.2021 / Esko Koponen

Kuva: Headway (Unsplash.com)
Tämä sitaatti on poukkoillut mielessäni, kun olen miettinyt kielikysymyksiä yliopistossa. Tuntuu, että kieliasiat ovat niin monimutkaisia, ettei niihin uskalleta tarttua. Aiheen moninaisuus läkähdyttää: mitä kieltä on soveliasta ja oikein käyttää missäkin tilanteessa, kuka päättää tai määrittää kielikäytännöistä, tulevatko kaikki kuulluiksi ja ennen kaikkea tulemmeko ymmärretyiksi? Virus on tunkeutunut järjestelmääni, kuume nousee!
Ja sitten kuitenkin on myös vasta-ainetta viruksen aiheuttamaan tautiin. Omassa yliopistossani, Helsingin yliopistossa, työryhmä pohtii hallinnollisten toimielinten kielikäytäntöjä, kielisopimuksia solmitaan, valtiotieteellisessä tiedekunnassa on laadittu monikielisyysohjeistus. Valtakunnallisessa Kielibuusti-hankkeessa kehitetään jos jonkinlaisia tapoja oppia suomea ja ruotsia uusilla tavoilla. Peli ei ole siis menetetty tämänkään viruksen vastaisessa taistelussa.
Otetaan kieli puheeksi
Kielikysymysten pohtiminen ja niiden ratkaiseminen ei ole helppoa. Kielisyys on syvästi henkilökohtainen asia. Se, mitä kieltä tai kieliä käytämme ja miten niitä käytämme, on yksilöllistä. Jokainen vierasta kieltä käyttänyt tietää tunteen, kun yrittää saada itsensä ymmärretyksi tai kun vieraan kielen puhuminen jännittää virheiden pelosta.
Kieli on aina myös yhteisöllistä. Tämän vuoksi on tärkeää, että kielten käytöstä eri yhteisöissä ja yhteisöllisissä tilanteista puhutaan ja että niistä sovitaan paikallisesti.
Miten juuri tässä meidän porukassa tai tilanteessa on sopivaa ja tarkoituksenmukaista käyttää kieliä? Voisiko kokouksissa käyttää useampaa kuin yhtä kieltä? Miten rohkaista suomea opiskeleva kollega tai opiskelukaveri käyttämään suomea ja näin oppimaan sitä lisää? Pidettäisiinkö vaikka kaksi kahvitaukoa viikossa suomen kielellä? Onnistuisiko monikielinen viestintä niin, että samassa tilanteessa joku käyttää suomen kieltä, toinen puhuu englanniksi – ja kolmas vaikka ruotsiksi?
Tilanteita ja erilaisia viestinnän tapoja on lukuisia. Niiden ei tarvitse olla muodollisia – kaikkien tilanteiden kielikäytäntöjä on sallittua miettiä uusiksi. Ei anneta kieliviruksen sairastuttaa. Se on selätettävissä, kuten muutkin ajassa ja ilmassa liikkuvat pöpöt!
Esko Koponen
Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa, joskus kieli poskessa, toisinaan solmussa.
- Suomenopettajan sanaseinä
- Voimaa ja vertaistukea suomen kielen yksityisopettajien verkostosta
- Millainen on kielitietoinen työyhteisö?
- Kielibuusti tulevaisuuden S2-opettajien tukena ja työkalupakkina
- Varför integrera sig på svenska i Finland?
- Työtilannevideoita kuvaamassa – vinkkejä opetusvideoiden tekijöille
- Kielitaidon pohdiskelua ja harjoittelua Laureassa – kokemuksia kahvilatyöskentelypilotista
- Mannertenvälistä vloggausta ja bloggausta Torontossa ja Helsingissä
- ”Ilman riittävää kielitaitoa ei ole ammattitaitoa”
- Millaista suomen kielen koulutusta yliopistot tarjoavat kansainväliselle henkilöstölleen
- Nytt självstudiematerial för Swedish-studerande
- Nybörjarsvenska för internationella anställda: från Zoom till Luckan
- Suomen kieli – oma kokemukseni
- Mikä sitouttaa yliopistolaisen? Kokemuksia henkilöstön suomen kielen kursseilta
- Yliopisto-opiskelijat tarvitsevat puhekieltä