Monika-Naiset liitto ry:n jäsenjärjestö- ja vapaaehtoistyön asiantuntija Hitomi Tabuchi kertoo, että työpaikalla yhteisenä kielenä on pelkästään suomi. Hitomi sanoo, ettei ole yhdenvertaista asettaa ihmisiä eri asemaan sen perusteella, että jotkut ovat saaneet koulutuksensa englanniksi.

– Suurin osa maailman ihmisistä ei ole sellaisesta paikasta. Monet eivät osaa yhtään englantia, Hitomi muistuttaa.

Muun muassa Monika-Naisten harjoittelija Massiel ei osaa englantia juuri yhtään. Kun hän tuli Suomeen, häneltä kysyttiin, haluaako hän oppia suomea vai englantia. Englanti olisi ollut ehkä helpompi, koska Massielin äidinkieli on espanja, englannin sukukieli. Massiel päätti kuitenkin toisin:

– Asun Suomessa ja aion asua pitkän aikaa täällä, siksi mun pitää oppia suomea.

Pitää vain uskaltaa

Massiel kertoo miehestään, joka ei ole oppinut suomea yhtä hyvin kuin hän. Mies työskentelee espanjankielisessä ravintolassa ja kotona heillä puhutaan espanjaa, joten miehen ei juuri tule käytettyä suomea. 

Massiel taas kuulee ja käyttää suomen kieltä joka päivä työpaikallaan, mikä on auttanut oppimisessa todella paljon.

Hitomi ja Massiel ovat molemmat sitä mieltä, että vieraan kielen puhuminen epätäydellisesti vaatii paljon rohkeutta. Pitää vain uskaltaa puhua suomea, vaikka siitä tulisi epämukava olo, että ei osaa kaikkea.

Puhu suomea työkavereille

Hitomi sanoo, ettei halua puhua englantia uusienkaan työkavereiden kanssa. Ensin tämä on saattanut tuntua ilkeältä, mutta puolen vuoden jälkeen Hitomi on saanut kiitoksia.

– Jos pyydät apua suomeksi, vaikka se olisi väärin tai huonosti, ei haittaa. Mulla on aina aikaa kuunnella sinua ja opetan sinulle, miten se sanotaan. Jos et ymmärrä, voit kysyä sata kertaa samasta asiasta, ei haittaa. Mutta sä opit sitten, Hitomi kertoo.

– Jos haluaa auttaa toista pitkäjänteisesti, pitää oikeasti pysyä suomen kielessä. Pitää olla kärsivällinen. En odota, että se ihminen puhuu heti sujuvasti, mutta se on normaalia.

Haastatellut ja kirjoittanut Lyyra Virtanen.