Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Opetuksen ja tutkimuksen tekninen tuki -yksikössä noin 20 prosenttia henkilöstöstä puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea. Työkieli on pitkälti englanti: englantia käytetään käytännössä aina, kun paikalla on yksi työntekijä, joka ei puhu suomea. 

Yksikössä on kuitenkin huomattu, että suomenkielisille työntekijöille on turvallisuuden tunteen kannalta tärkeää voida käyttää omaa äidinkieltään, kun keskustellaan esimerkiksi työsuhteeseen liittyvistä kysymyksistä. Lisäksi on huomattu, että kun ideoidaan uutta tai keskustellaan syvällisemmin asioista, mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltä tekee keskusteluista antoisampia.

Joka kolmas kokous suomeksi

Yksikössä onkin lähdetty kokeilemaan rinnakkaiskielisiä toimintatapoja. Esimerkiksi koko henkilöstön tilaisuuksissa alustukset ovat englanniksi, mutta on sovittu, että kysymyksiä voi esittää joko englanniksi tai suomeksi. 

Myös yksi yksikön viidestä tiiminvetäjästä on kielitaustaltaan muu kuin suomenkielinen. Tästä huolimatta on sovittu, että joka kolmas tiiminvetäjien viikkokokous pidetään suomeksi. Esihenkilö käy kokouksen jälkeen kansainvälisen työntekijän kanssa läpi, mitä kokouksessa on puhuttu ja sovittu. Tiiminvetäjänä toimiva työpajamestari Slate Grove toteaa, että suomenkielisen kokouksen seuraaminen ei ole helppoa. Esihenkilön tuki kuitenkin auttaa, ja suomenkielisissä kokouksissa oppii myös uusia työhön liittyviä sanoja ja ilmauksia.

Monikielisyys aiheuttaa myös haasteita. Kun viesti pitää kirjoittaa kahdella kielellä, siihen menee enemmän aikaa, vaikka kielitaito olisi hyvä. Kieliteknologia ei vielä ratkaise kaikkea: käännösohjelmat auttavat, mutta työyhteisön oman terminologian käyttämiseen tarvittaisiin tekoälyä. Kääntäminen ei myöskään saa jäädä yksittäisen työntekijän vastuulle, vaan vastuu on viestin lähettäjällä.

Kielitaitoon panostaminen tukee kiinnittymistä kulttuuriin ja työyhteisöön

Kielitaito ei vaikuta yksikössä uralla etenemiseen, mutta kansainvälisten työntekijöiden suomen kielen oppimista tuetaan esimerkiksi siten, että yliopiston tarjoamille kielikursseille voi osallistua työajalla. Slate Grove pitää tärkeänä sitä, että henkilöstölle on tarjolla omat kurssit ja opintopolut, ettei kieltä tarvitse opiskella samassa ryhmässä opiskelijoiden kanssa. Hän korostaa myös sitä, että uusilla työntekijöillä pitäisi olla riittävästi aikaa uuden kielen opetteluun.

Yksikön päällikkö Tapio Koskinen neuvoo kansainvälisiä työntekijöitä opettelemaan paikallista kieltä, vaikka he tulisivat Suomeen vain väliaikaisesti, koska ilman kielitaitoa on vaikea päästä kiinni paikalliseen kulttuuriin. Työnantajia hän neuvoo ottamaan kansainväliset työntekijät osaksi yhteisöä; pelkkä muodollinen perehdytys ei riitä.

Myös Slate Grove näkee paikallisen kielen oppimisen tärkeyden ja työyhteisön merkityksen siinä. Kollegat voivat opettaa kieltä huumorin avulla, ja jo se, että muut käyttävät suomea, motivoi oppimaan. Kielitaito on tie kulttuurin tuntemiseen ja edellytys kansalaisuuden saamiselle. Slate kuitenkin toteaa, että suomen harjoitteleminen vaatii oppijalta sinnikkyyttä, koska muut vaihtavat helposti englantiin. Hänen tavoitteenaan on tulevaisuudessa pystyä osallistumaan aktiivisesti työpaikan suomenkielisiin keskusteluihin.

Videohaastattelut Slate Groven ja Tapio Koskisen kanssa