Väliaikainen vierailija työskentelee Suomessa asiantuntijatehtävissä ja selviytyy työssään ja vapaa-ajallaan englannin kielellä. Hän ei ole ajatellut, että tarvitsisi suomen kielen taitoa, sillä hän on tullut Suomeen vain “väliaikaisesti” ja löytänyt ympärilleen englanninkielisen yhteisön. Osa väliaikaisista vierailijoista on kuitenkin jäänyt Suomeen pitkäksi aikaa. Kynnys opiskella suomea on noussut, eikä väliaikainen vierailija välttämättä löydä enää motivaatiota, uskallusta tai aikaa suomen opiskeluun. 

Väliaikaiset vierailijat ovat usein yllättyneitä siitä, miten paljon Suomessa tarvitaan suomen kieltä, eivätkä ole tiedostaneet, kuinka paljon vähäisestäkin kielitaidosta voisi olla hyötyä arkielämässä. Rekrytointivaiheessa heille on saatettu vähätellä suomen kielen merkitystä työtehtävissä sekä vapaa-ajalla. Se, ettei ymmärrä ympärillään puhuttavaa kieltä, lisää ulkopuolisuuden kokemusta ja heikentää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Suomen kielen taito saattaa olla tärkeä uralla etenemisen kannalta myös sellaisissa työpaikoissa, joissa pääkielenä on englanti. 

Esihenkilönä ja työtoverina voit tukea väliaikaista vierailijaa seuraavilla tavoilla: 

• Anna realistista tietoa suomen kielen merkityksestä jo rekrytointivaiheessa.  
• Tarjoa heti alussa mahdollisuus kielikurssiin työajalla. 
• Ole kiinnostunut uuden työntekijän kieliopinnoista ja avaa kanava suomen kielen käyttöä varten. 
• Ota kieliasiat puheeksi kehityskeskusteluissa. Korosta sitä, että myös työnantajalla on vastuu työntekijän kielenoppimisesta. 
• Kartoita työntekijän kielenoppimisen tavoitteita ja suunnitelmia. 
• Kannusta suomen kielen käyttämiseen ja opiskeluun ja huomioi vähäinenkin kielitaidon kehittyminen. 

Pidättäytyvä perfektionisti on oman alansa asiantuntija, joka kokee usein syvää ristiriitaa ammatti-identiteettinsä ja omasta mielestään puutteellisen kielitaitonsa välillä. Tämän vuoksi hän ei mielellään käytä suomen kieltä työtehtävissä tai työkavereiden kuullen. Pidättäytyvä perfektionisti haluaa välttää virheitä ja suunnittelee puheenvuoronsa tarkasti etukäteen, ennen kuin uskaltaa avata suunsa. Spontaanissa ja nopeassa keskustelussa hän ei tämän takia aina ehdi ottaa puheenvuoroa.  

Pidättäytyvä perfektionisti kiinnittää kielenkäytössään huomiota virheisiin ja puutteisiin. Hän vertaa itseään äidinkielisiin puhujiin eikä näe vahvuuksiaan. Hän on myös saattanut saada negatiivista palautetta kielestään, mikä on nostanut puhumisen rimaa entisestään. Epäonnistumisen pelko saa suomen oppijan turvautumaan vuorovaikutustilanteissa usein englantiin. 

Etenkin suullisen kielitaidon ja ääntämisen kehittäminen on pidättäytyvälle perfektionistille vaikeaa, sillä hän välttelee tilanteita, joissa joutuisi reagoimaan spontaanisti suomen kielellä. Pidättäytyvä perfektionisti saattaa kuitenkin selviytyä hyvin tilanteissa, joissa viestintä on ennakoitua ja etukäteen suunniteltua.  

Kielenoppiminen on yleensä helpointa tilanteissa, joissa kielenoppijan ammatillinen identiteetti ei ole uhattuna. Olisi hyvä, jos työpaikalla voitaisiin tunnistaa tällaisia tilanteita ja valjastaa niitä kielenoppimisen tueksi. Sekin on tärkeää, että kielenoppija nähtäisiin työpaikalla myös muiden roolien kuin oppijan roolin kautta: rajallisesta kielitaidosta huolimatta hän on oman alansa pätevä ammattilainen. 

Esihenkilönä ja työtoverina voit tukea pidättäytyvää perfektionistia seuraavilla tavoilla: 

• Torju kielenoppijan kokemia häpeän ja epäpätevyyden tunteita luomalla turvallisia kielenkäyttötilanteita. 
• Älä korjaa oppijan kielivirheitä julkisesti.  
• Ennakoi ja suunnittele viestintätilanteet niin, että kielenoppija voi valmistautua niihin. 
• Anna oppijalle mahdollisuus saada kahdenkeskistä palautetta.  
• Suhtaudu kielenoppimiseen kannustavasti.  
• Jaa vastuu vuorovaikutustilanteiden onnistumisesta. 

Paikallaan polkijalla on motivaatiota ja halua oppia kieltä, mutta hänellä ei ole työssä tai arkielämässä tilanteita, joissa hän voisi ottaa suomen kielen luontevasti käyttöön. Monet paikallaan polkijat ovat saattaneet joutua työelämässä tilanteeseen, jossa heidät on varta vasten sijoitettu työtehtäviin, joissa suomen kielen taitoa ei tarvita. Kielenoppimispolku on siis osittain katkennut työnantajan valintojen takia. Paikallaan polkijalla ei ole vapaa-ajallaan juurikaan suomenkielisiä kontakteja, eikä hän välttämättä ehdi kielikursseille elämäntilanteensa vuoksi. Joskus työkaverit eivät ole valmiita kuuntelemaan hitaammin tai eri tavoin puhuttua suomea.  

Paikallaan polkija on tiedostanut sen, että suomen kieli vaikuttaa uramahdollisuuksiin ja yhteisön sisälle pääsemiseen. Sen vuoksi hän haluaisi opiskella suomea ja osallistuisi mielellään kielikurssille, jos työnantaja tarjoaisi siihen mahdollisuuden työajalla. Paikallaan polkija on hieman turhautunut nykyiseen tilanteeseen, mutta samalla toiveikas. Hän ajattelee, että voisi tulevaisuudessa – ehkä toisenlaisessa elämäntilanteessa – ottaa uuden kielen haltuun. Työyhteisön oikeanlaisen tuen avulla paikallaan polkijan kielitaito voi kehittyä nopeasti.

Esihenkilönä ja työtoverina voit tukea paikallaan polkijaa seuraavilla tavoilla: 

• Kuuntele paikallaan polkijan kielitoiveita. 
• Asettakaa yhdessä kielenoppimistavoitteita. 
• Tarjoa mahdollisuuksia käyttää suomen kieltä ja kannusta työyhteisöä hyödyntämään paikallaan polkijan kielitaitoa. 
• Käytä itse selkeää kieltä. 
• Hyödynnä paikallaan polkijan kokemusta, kun työyhteisössä suunnitellaan kielenoppimisen tukikeinoja. 

Suomeen sopeutuja on ottanut suomen kielen haltuun ja löytänyt paikkansa suomenkielisissä yhteisöissä. Hän on ollut alusta lähtien motivoitunut kielenoppija, ja hän on tietoisesti valinnut suomen kielen, vaikka olisi voinut käyttää myös englantia.  

Sopeutuja on opiskellut suomea kursseilla, mutta hän on ottanut kielen aktiivisesti käyttöön myös kurssin ulkopuolella, arkisissa viestintätilanteissa. Sopeutujat ovat saaneet kielitukea työyhteisöltä tai muilta kielen puhujilta arkitilanteissa. Kieltä ei siis ole opittu yksin tai vain kielikursseilla. Sopeutujat ovat uskaltaneet ottaa vähäisenkin kielitaidon heti käyttöön ja heillä on ollut onni saada ympärilleen ihmisiä, jotka eivät ole vaihtaneet kieltä englantiin, vaikka sopeutujien suomen kielen taito olisikin ollut alussa puutteellinen.

Esihenkilönä ja työtoverina voit tukea Suomeen sopeutujaa seuraavilla tavoilla: 

• Huolehdi siitä, että mahdollisuudet suomen kielen käyttämiseen säilyvät tai jopa lisääntyvät jatkossa.  
• Arvosta suomeen sopeutujan hyvää kielitaitoa.  
• Ole valmis muokkaamaan työtehtäviä tai lisäämään vastuuta kielitaidon karttuessa.
• Hyödynnä suomeen sopeutujien kokemuksia ja taitoja työyhteisön muiden kielenoppijoiden tukemisessa. 

Pragmaatikko tarkastelee työpaikan kielitilannetta käytännön näkökulmasta. Jos työtehtävien sujuminen vaatii hyvää suomen kielen taitoa tai asiakkaat suhtautuvat epäluuloisesti vieraalla aksentilla puhuvaan työntekijään, pragmaatikon mielestä tehtävään ei voi valita sellaista työntekijää, jonka kielitaito on puutteellinen. Lisäksi pragmaatikon mielestä kielitaidon kehittäminen ei ole työnantajan tai työtovereiden asia, vaan työntekijä on itse vastuussa kielenoppimisestaan. 

Toisaalta pragmaatikko näkee myös, että hyvä asiantuntemus voi kompensoida puutteellista kielitaitoa sellaisissa tehtävissä, joissa kielellä ei ole suurta merkitystä. Kaikilta työntekijöiltä ei siis hänen mielestään tarvitse vaatia suomen kielen taitoa, jos työtehtävät eivät sitä vaadi ja jos tehtävissä pärjää hyvin englanniksikin.  

Pragmaatikon lähestymistapa voi olla ongelmallinen tilanteessa, jossa riittävän kielitaitoista työvoimaa ei ole saatavilla. Jos työyhteisö on valmis osallistumaan kielitaidon kehittämiseen, se saa etulyöntiaseman, kun kilpaillaan työntekijöistä. Jollakulla voi nimittäin olla arvokasta yrityksen kaipaamaa osaamista, jonka hyödyntämiseen tarvitaan vain tukea kielenoppimiseen.  

Toki joissakin työtehtävissä ja joidenkin työntekijöiden kohdalla pragmaattinen, käytännöllinen lähestymistapa kielen käyttöön saattaa toimia. Kielitaidon merkitys kielenoppijan viihtymisen, hyvinvoinnin ja sitoutumisen kannalta on kuitenkin usein paljon suurempi kuin mitä pragmaatikko ajattelee.  


Esihenkilönä ja työtoverina voit tukea pragmaatikkoa seuraavilla tavoilla: 

• Anna pragmaatikolle tietoa työyhteisön tärkeästä roolista osana kielenoppimisprosessia. 
• Korosta hyötyä, jota työpaikka voi saada tukemalla työntekijöiden kielenoppimista.  
• Kerro keinoista, joilla työyhteisö voi tukea ammatillisen kielitaidon kehittymistä. 

• Anna tietoa kielitaidon moninaisesta merkityksestä. 

Kielistä kuormittunut ajattelee, että koska hän asuu Suomessa eikä ole valinnut erityisen kansainvälistä alaa, hänellä pitäisi olla mahdollisuus toimia töissä suomeksi. Vaikka hän osaa englantia, ajatus siitä, että hänen pitäisi käyttää sitä työtehtävissä tai työpaikan vapaamuotoisissa tilanteissa, tuntuu erittäin kuormittavalta. Hän myös kokee hieman häiritseväksi sen, jos vieraskieliset työtoverit puhuvat työpaikalla keskenään kieltä, jota hän ei itse ymmärrä; se saa hänet tuntemaan olonsa ulkopuoliseksi.  

Kielistä kuormittunut kokee myös kakkoskielisten työtovereiden suomen kielen oppimisen tukemisen raskaana ja kielitaidosta johtuvan epätasaisen työnjaon epäreiluna. Hän ajattelee, että muualta tulevien työntekijöiden pitäisi ensin käydä kielikursseilla ja tulla töihin vasta sitten, kun heidän kielitaitonsa riittää suomeksi toimimiseen.  

Suomessa on usein lähtöoletuksena se, että koulutettu ammattilainen osaa englantia. Kielitaito-odotukset voivat olla stressaavia, jos työntekijä ei koe täyttävänsä niitä. Kielistä kuormittunut onkin läheistä sukua kansainvälisten työntekijöiden ”pidättäytyvä perfektionisti” -kielenkäyttäjäprofiilille siinä, että molemmat tuntevat ristiriitaa ammattitaitonsa ja koetun kielitaitonsa välillä. Kielistä kuormittunut saattaa kokea häpeää puutteellisen englannin kielen taitonsa vuoksi eikä tunne pystyvänsä toimimaan ammatissaan yhtä pätevästi englanniksi kuin suomeksi.  

Esihenkilönä ja työtoverina voit tukea kielistä kuormittunutta seuraavilla tavoilla: 

• Laadi selkeät pelisäännöt ja ohjeet eri kielten käytöstä. 
• Anna kielistä kuormittuneelle mahdollisuus kouluttautua, niin että hän tietää, miten toimia kielitietoisesti vuorovaikutustilanteissa. 
• Anna kielistä kuormittuneelle apua ja resursseja toimia kakkoskielisen kollegan tukena.  
• Tunnista mahdollinen kieleen ja kielenkäyttöön liittyvä eriarvoisuus ja tuo siihen liittyvät epäkohdat työyhteisön käsiteltäviksi. 
• Rohkaise työntekijää kehittämään englannin kielen taitoaan luomalla turvallisia kielenkäyttötilanteita, joissa voi puhua puutteellisellakin kielitaidolla. 
• Tue yhteisöllisyyttä ja rakenna psykologisesti turvallista ilmapiiriä. 
   

Ylivieraanvarainen puhuu hyvää englantia ja käyttää sitä erittäin mielellään kansainvälisten työtovereiden kanssa. Englannin käyttäminen on hänestä kohteliasta muualta tulevia kohtaan ja osoittaa, että Suomi on osa kansainvälistä yhteisöä. Hänen mielestään työtovereiden ei ole välttämätöntä oppia suomea, koska Suomessa pärjää hyvin myös englanniksi.  

Ylivieraanvarainen suhtautuu kieleen ja kielenkäyttöön käytännöllisenä kysymyksenä. Hän ajattelee, ettei kieleen ja kielenkäyttöön liity sen kummempia merkityksiä: koska kaikki osaavat englantia ja monet työhön liittyvät dokumentit ja termit ovat muutenkin jo valmiiksi englanniksi, englannin käyttäminen kaikkialla on käytännöllinen ratkaisu. 

Vaikka ylivieraanvarainen ajattelee toimivansa kohteliaasti ja inklusiivisesti, hän saattaa tehdä kansainväliselle työntekijälle ja työyhteisölle karhunpalveluksen. Kaikki suomenkieliset työntekijät eivät välttämättä osaa englantia niin hyvin kuin ylivieraanvarainen ajattelee, ja toisaalta monilla kansainvälisillä työntekijöillä saattaa olla toiveena oppia suomen kieltä. Monet tarvitsevat suomen kielen taitoa arjessaan, ja työyhteisö saattaa olla ainoa paikka, jossa heillä voisi olla mahdollisuus ottaa suomen kieltä haltuun.  

Ylivieraanvarainen ei aina tule ajatelleeksi, että englannin kielen käyttäminen saattaa luoda kansainväliselle työntekijälle lasikaton uralla etenemiseen. Ylivieraanvarainen saattaa myös tahtomattaan loukata kielenoppijaa. Jos kielenoppija haluaisi harjoitella suomen puhumista ja aloittaa keskustelun suomeksi, mutta puhekumppani vaihtaakin kielen englanniksi, voi kokemus olla kielenoppijalle tyrmäävä. Jos oppija törmää toistuvasti epäonnistumisen kokemuksiin eikä hänelle anneta mahdollisuutta harjoitella suomea, kynnys käyttää kieltä nousee entisestään. 

Esihenkilönä ja työtoverina voit tukea ylivieraanvaraista seuraavilla tavoilla: 

• Anna tietoa kielitaidon moninaisesta merkityksestä. 
• Kannusta ylivieraanvaraista kysymään työkavereidensa kielitoiveista. 
• Anna selkeitä ohjeita siitä, miten kollega voi tukea kielenoppijaa. 
• Muistuta, että kielenoppijan tarpeet ja toiveet saattavat muuttua. 
   

Fasilitoija on huomaavainen ja aina hereillä kielikysymysten suhteen. Hän ottaa usein kielivalinnan puheeksi ja monitoroi viestintätilanteita luontevasti siitä näkökulmasta, tarvitseeko joku kielellistä tukea keskustelun ymmärtämiseen tai oman puheenvuoron tuottamiseen. Fasilitoija tukee kakkoskielisiä työtovereitaan käyttämällä itse selkeää kieltä ja toimimalla tarvittaessa tulkkina. Fasilitoija tiedostaa, että kansainvälisen työntekijän kielitaidon kehittyminen hyödyttää työntekijän itsensä lisäksi koko työyhteisöä.

Fasilitoija ei hätkähdä, vaikka kielenoppija ääntäisi suomea eri tavoin, joutuisi hakemaan sanoja tai turvautuisi keskustelun aikana myös muihin kieliin. Fasilitoija ottaa vastuuta vuorovaikutuksen etenemisestä, antaa kielellistä tukea käyttämällä selkeää kieltä ja synonyymejä. Fasilitoija osaa hyödyntää vuorovaikutuksessa ympäristöä, ilmeitä, eleitä sekä havainnollisia esimerkkejä. Hän ei vaihda kieltä englantiin ensimmäisen väärinymmärryksen tai vuorovaikutushaasteen edessä. Toisaalta hän ei myöskään pelkää käyttää tarvittaessa sanoja muista kielistä ymmärtämisen varmistamiseen. Fasilitoija tunnistaa, milloin kielenoppija tarvitsee tukea, ja tarjoaa sitä oikealla hetkellä.  

Fasilitoijan ei tarvitse olla syntyperäinen suomen puhuja tai kielenopetuksen asiantuntija. Riittää, kun hän osaa sujuvasti suomea ja on motivoitunut auttamaan oppijaa työyhteisön erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Parhaita fasilitoijia ovatkin usein nimenomaan suomen kielen hyvin oppineet kansainväliset työntekijät. 

Esihenkilönä ja työtoverina voit tukea fasilitoijaa seuraavilla tavoilla: 

• Järjestä fasilitoijalle koulutusta kielenoppimiseen vaikuttavista asioista, jotta hän voisi toimia entistä tietoisemmin ja jakaa hyviä käytänteitä muillekin. 
• Rohkaise fasilitoijaa ryhtymään työyhteisön kielivastaavaksi. 
• Tarjoa fasilitoijalle mahdollisuus verkostoitua. 
• Tunnusta fasilitoijan antaman kielituen arvo.