Opiskelijoiden lisäksi korkeakouluissa tekee työtään, opettaa ja tutkii, yhä suurempi joukko kansainvälisiä asiantuntijoita. Näille kaikille Suomen ulkopuolelta jo tulleille ja vastaisuudessa tuleville osaajille pitää tarjota apua ja tukea, jotta heidän kotoutumisensa Suomeen olisi mahdollisimman sujuvaa ja he sitoutuisivat uuteen kotimaahansa. Selvää on, että tärkeässä roolissa on kotimaisten kielten taito. Vaikka englanti onkin monen työkieli, se ei riitä yksinään perustaksi hyvälle elämälle, luomaan osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa.

Viidenkö yhteistyötä?  

Kielibuusti – kansainväliset osaajat kotimaisten kielten taitajiksi on viiden suomalaisen yliopiston ja korkeakoulun yhteishanke. Viisi on kuitenkin vasta alku. Viiden yhteistyö voi luoda perustan mutta ei kattavia ja kantavia käytänteitä, jotka mahdollistavat kansainvälisten osaajien sujuvamman kotoutumisen. Oppimisen polut ovat moninaiset, niihin liittyy haasteita ja ongelmiakin, mutta onneksi Kielibuustin ei tarvitse lähteä tyhjästä. 

Suomessa tehtyä

Siihen, miten korkeakoulussa opintonsa jo aloittanutta voidaan tukea hänen opinnoissaan, on kehitelty välineitä eri puolilla Suomea. Ammattikorkeakouluissa on kokemusta ja ammattitaitoa sekä valmiita ratkaisuja, jotka voivat toimia mallina, kun mietitään opiskelijoiden kielitukea erityisesti opintojen ja työelämän toimivassa limittämisessä (ks. kielituetusta harjoittelusta Eveliina Korpelan, Eeva Lintalan ja Ahmet Binakun kirjoituksia Metropolia-blogista).  

Tampereen yliopistossa tutkitaan lääkärien kielitaitovaatimuksia ja -tarpeita sekä tarkastellaan muun muassa niitä haasteita, jotka liittyvät lääkärien täydennyskoulutukseen, harjoitteluun ja niiden toisiinsa kytkeytymiseen (ks. lääkärien kielitaitotarpeista esim. Maija Tervolan väitöskirjaa).  

Helsingin yliopiston PEDAMO-hankkeessa on tarkasteltu muun muassa sitä, millaista kielellisesti epäsymmetristen ryhmien opetus on ja miten sitä voidaan tukea. Turun yliopiston KOROKE-hankkeessa on puolestaan kehitetty korkeakoulutettujen maahanmuuttajien kielitukea, yksilöohjausta ja pienryhmätoimintaa. Vaikka alkuperäinen hanke on jo päättynyt, se jatkuu Turun yliopiston SIMHE-toimintana.  

Oppimisen polkua on jo tallattu ennen kuin ihmiset tulevat suomalaiseen korkeakouluun tai yliopistoon. Siihen, että edeltävät askeleet saadaan liitetyiksi suomalaisiin korkeakoulupolkuihin mahdollisimman joustavasti, liittyy Jyväskylän yliopiston INTEGRA-hanke.  

Oppimisen polku ei ala suomalaisesta korkeakoulusta, eikä se myöskään pääty suoritettuun tutkintoon. Se jatkuu työelämässä, joka monikulttuuristuu ja -kielistyy siinä missä muukin yhteiskunta. Työelämän poluilta löytyy valtavasti jatkuvan oppimisen voimavaroja – olipa syntynyt sitten Suomessa tai sen ulkopuolella –, mutta niihin sisältyvät myös omat haasteensa. Näitä asioita tutkitaan Helsingin yliopiston hankkeessa Osallistumisen keinot monikielistyvässä työelämässä. 

Yhteistyön voima

Niin kuin näkyy, monia asioita on mietitty ja työtä on jo tehty paljon. Tekoja ja tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää. Se, mitä myös tarvitaan, on eri tahojen välinen yhteistyö. Kielibuusti on rakennettu niin, että tuloksia ja ratkaisuja julkaistaan sitä mukaa kuin niitä syntyy. Vaikka Kielibuustia koordinoidaan ja johdetaan Uudellamaalla, se on kansallinen hanke. Avoin, yhteinen polku on hedelmällinen polku ja kaikkien etu.

Tässä kirjoituksessa mainitut hankkeet ja projektit eivät ole toki ainoita, jotka liittyvät yhteiseen aihepiiriin. Edellä mainitut olivat esillä Kielibuustin järjestämässä työpajassa Kansainvälisten osaajien kotimaisten kielten oppimisen polut, tuki ja haasteet Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen AFinLAn marraskuisessa syyssymposiumissa Jyväskylässä.