Voit lukea tämän tekstin ruotsinkielisen version vaihtamalla sivun kielen.

Olen Réka Aarnos, 49-vuotias suomenopettaja Helsingistä. Muutin Suomeen Unkarista vuonna 1997 ollessani 21-vuotias, eli olen asunut Suomessa jo yli puolet elämästäni.

Opiskelin Budapestin ELTE-yliopistossa englantia, suomea ja viroa, joten suomen oppiminen ja suomen kielen opettajaksi kouluttautuminen olivat minulle selkeitä tavoitteita. Täydennettyäni opintojani OPH rinnasti tutkintoni suomalaiseen maisterintutkintoon ja pääsin työelämään. Suoritin myös YKI-tutkinnon, sain Suomen kansalaisuuden, perustin perheen ja tunsin kaiken kaikkiaan kotoutuneeni ja kotiutuneeni Suomeen ja suomalaiseen yhteiskuntaan. 

Ruotsin kielen osaamattomuus ei vaivannut minua ennen kuin esikoiseni alkoi opiskella ruotsia, enkä osannut auttaa häntä läksyissä. Puolisoni auttoi häntä mielellään, olihan hän asunut nuorena Ruotsissa ja osasi kieltä hyvin. Lähipiirissäni en ole koskaan törmännyt negatiiviseen suhtautumiseen ruotsin kieleen tai suomenruotsalaisiin.

Teini-ikäinen poikani kiinnostui ruotsalaisesta räpistä ja alkoi tosissaan syventyä kielen nyansseihin sanoituksia tutkiessaan. Minua harmitti, etten pystynyt osallistumaan hänen innostukseensa, hänen ja mieheni välisiin keskusteluihin sanojen merkityksistä, enkä katsomaan heidän kanssaan ruotsinkielisiä dokumentteja. 

Omalla työurallani olen keskittynyt kielenoppimisen digitaalisiin ratkaisuihin ja tästä syystä tulin töihin Kielibuustiin vuonna 2022. Työhöni kuului suomen kielen oppimissovellusten testaamista ja digitaalisten itseopiskelumateriaalien kuvailemista ja suosituslistan laatimista. Sovellusten testaaminen opiskelijan näkökulmasta ei ole aina helppoa, kun itse osaa kieltä jo hyvin. Sain ajatuksen testata Duolingo-sovellusta ruotsin kielen kautta.

Innostuin pian aivan valtavasti. Koin oppivani ruotsia nopeasti ja tehokkaasti. Päätin tehdä pienen ihmiskokeen ja kokeilla, voiko pelkän Duolingo-opiskelun jälkeen, ilman mitään kielikurssia tai muuta kontaktia ruotsiin, suorittaa YKI-testin tasolla 3. 

Duolingo-striikkini oli kestänyt noin 430 päivää, kun YKI-testin päivä koitti 2024 huhtikuussa. Koin kokeen vaikeaksi, mutta vastasin kaikkiin kysymyksiin parhaani mukaan. En kuitenkaan uskonut, että pääsisin läpi. Epäonnistuminen ei sinänsä vaivannut minua. Leikkimielinen koe muutti jo elämäni, eikä vain siksi, että kuopuksen auttaminen ruotsin läksyissä sujui nyt ilman päänvaivaa.

Syyskuussa 2023 istuimme Elämäni biisi -ohjelman suoran lähetyksen yleisössä Tampereen Tohlopissa, kun Arja Saijonmaa esitti Eva Dahlgrenin kappaleen Ängeln i rummet. Oli merkityksellistä ymmärtää laulun sanat ja oivaltaa, mitä ne voivat merkitä jollekin toiselle. Olin ajatellut, että elämääni ei tulisi enää uusia osallisuuden sävyjä yli 25 vuoden Suomessa asumisen jälkeen, mutta silloin ymmärsin, mitä merkitsee osata toista kotimaista edes alkeistasolla.

Muutamaa kuukautta myöhemmin poikani aloitti varusmiespalveluksen ruotsinkielisessä Dragsvikin varuskunnassa. Kun kävimme paikan päällä läheistenpäivänä (Anhörigas dag), tunsin ylpeyttä, kun osasin vastata ruotsiksi miehelle, joka kysyi tietä kahvilaan ja kahvilassa tilasin munkin ja kahvin ruotsiksi. Ruotsin kielen osaamattomuus ei enää erottanut minua muista. Se tuntui vapauttavalta, aivan kuin olisin ylittänyt näkymättömän esteen, josta en aiemmin ollut edes tietoinen.

Sain YKI-testin tulokset kesäkuun alussa. Leikkimielinen ihmiskokeeni onnistui, ja sain kaikista osa-alueista kolmosen. Vaikka tämä avasi uusia mahdollisuuksia esimerkiksi valtion virkoihin, suurin voitto oli tunne siitä, että kuulun Suomeen vielä vahvemmin kuin ennen. Kokemukseni osoitti, että uuden oppiminen voi avata ovia ja antaa uusia tapoja kokea osallisuutta. Olipa kyse kielestä tai muusta taidosta, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.